Ronja lätäkön toisella puolen.

Sunnuntaina 3.4 tajusin olevani matkalla Tallinnaan kahden viikon ajaksi työssäoppimaan, ajatus ei ollut koskaan todellinen, kunnes tosissaan oltiinkin jo matkalla, nyt mennään eikä meinata.
Tälläiselle kotirotalle, jolle oma pieni turvallinen piiri ja ympäristö on kaikki kaikessa, tämä oli aika iso askel.
Maanantai meni nopeasti, kiersimme koulun ja suuntasimme Amserviin, jossa nämä kaksi viikkoa sitten olisi tarkoitus olla työssäopissa. Herra iso herran kanssa juteltua ja kierreltyä lähdimme sitten kaupan kautta asuntolalle ihmettelemään ja kummasteleen asioita.
Tiistaina viikko sitten lähti käyntiin, työskelen Marko nimisen asentajan kanssa ja työt lähtivät hyvin käyntiin vaikka kommunikointi oli aluksi aika hataraa molemmin puolin.
Koko viikon lähinnä teimme perushuoltoja, rengastöitä, muutamat jarrut ja yksi syyläri piti vaihtaa, josta sitten vihdoista viimein muistin edes muutaman kuvan ottaa.

 Sitten Markon luvalla pidin ruokatauon jolta palatessani huomasin että auto olikin jo kasassa, josta päästään kulttuurishokkiin joka iski keskustellessani Markon kaa, kun aina ei kuulemma edes kerkeä pitämään ruokataukoa. Miten jaksaa niin pitkän päivän syömättä ? Itse en ainakaan jaksaisi, tai sitten muut ei jaksaisi minua jossen voisi ruokataukoa pitää sillä tuppaan olemaan pahalla tuulella jos on nälkä :)
Kahvitauot vielä menee vaikkei niitä olisi, tosin ilmeisesti minustakin jotain hyötyä on kun niitä taukoja on töiden välissä ollut, en silti mene sitä kahvia ottamaan sillä kerran erehdyin maistamaan, ei ollut nannaa.

Parit rengaspainetunnistimetkin Marko siinä sitten nakkasi paikalleen, kun jostain syystä oli unohdettu joskus laittaa.
Tällä viikolla on ollut aikalailla perushuoltoja, vikakoodien lukua, rengastöitä eli aika peruspullaa, mutta on hauska nähdä ja oppia miten Viron puolella työt tehdään.
On ollut aika hauskaa huomata joidenkin ihmisten reaktiot minut nähtyään ensimmäistä kertaa, korjaamon puolella saattaa välillä pyöriä minulle aivan tuntemattomia kasvoja, jolloin pitkiltä katseilta ja hämmentyneitä ilmeiltä en ole voinut välttyä, täällä ei ilmeisesti ole niin arkipäivää että naispuolinen henkilö on asentajana eikä tepsuttelemassa hameessa ja korkokengissä liikkeen puolella.
Nyt onkin jo keskiviikko 13.4 ja kotiinpaluu alkaa jo lähestyä, odotan toisaalta sitä että pääsen takaisin kotiin lätäkön turvalliselle puolelle, mutta sitten taas on kotiinpaluu hieman haikeaa kun juuri alkanut oppia työpaikkaa ja sen porukkaa.
Mutta tästä voisi jo painua sängynpohjalle ja katsoa mitä huominen tuo tullessaan :)  

10.5                                                                                                                                                            

Näin kokemusta rikkaampana on ollut aikaa mietiskellä reissua rutakon toisella puolella, enkä voi muuta sanoa kun että menkää jos vaan on mahdollisuus lähteä moiselle reissulle.
Vaikka tosissaan olen aikamoinen kotirotta, ja tietynlaiset uudet paikat ja kokemukset pelottaa ja ahdistaa, voin sanoa että olen paljon itsevarmempi nyt. Työssäoppi Virossa oli huikea kokemus, opin uusia asioita, maasta itsestään, työtavoista, ihmisistä ja varsinkin itsestäni (vaikka tosissaan illathan meni niin että suunnittelin kotiin lähtöä mut hei no can do kotirotta on kotirotta).
Tuli sitä ulkonakin tottakai käytyä ja ihmeteltyä sen minkä malttoi ja hieno kaupunkihan tuo Tallinna on sillä näin sen aivan erilailla kuin koskaan ennen.
Se kuinka sielä painetaan hommia on aivan eri luokkaa kuin kotopuolessa, se on oikeastaan aika hullua, työnarkomaanin unelma kun täälä taas on monesti tottunut siihen että tehdään se mitä ''keretään'' ja katsotaan uudestaan kahvitauon jälkeen.
Aika oli toki paljolti rengassesonkia ja perushuoltoa joten ei sinällään päässyt mitään erikoista tekemään, mutta erikoisempia juttuja tietty kuuli jotka oli asiakkaiden suusta tullut, kuten esim. ''ABS- anturi on rikki koska en saa asfalttiin viivoja'' nää on näitä.

 Joka tapauksessa, jos tulee vastaan mahdollisuus lähteä ulkomaille työssäoppiin niin lähde, tiedän että se voi olla suuri askel ja arveluttava sellainen monellakin tapaa, mutta se on sen arvoista joka tapauksessa :)
Minä ainakin lähtisin uudestaan tälläiselle reissulle jos mahdollisuus tulee.
Kiitos ja kumarrus meitsi lähtee nukkumaan, ihmettelemään huomista päivää ja loppukevättä! :)

Tohtori Tallinnassa

Noniin lyhyestä virsi kaunis ja alkaa ensimmäisen päivän oleellinen osio olemaan pulkassa ja nyt on aikaa hieman alkaa hahmotella mitä tähän blogiin nyt sitten alkaisi kirjoitella.

Totisesti, eilen oli aika jättää jäähyväiset koto Suomelle ja ottaa suunta kohti Tallinnaa tarkoituksena suorittaa pariviikkoa työharjoittelua samalla tutustua toisen maan kulttuuriin ja ennen kaikkea tapaan tehdä samaista työtä.

Matka sujui helposti ja nopeasti, lukuunottamatta erään sankarin unohtuneita turvakenkiä jolloin opettajamme Marko käänsi auton ympäri jo ensi metreillä hakeakseen turvakengät koululta lainaan.

Matkaa enempää kaunistelematta saati turisematta oltiinkin jo itse Tallinnassa palloilemassa. Alkuun Marko kierrätti meidät jokaisen firman pihan kautta, ennen kuin päästiin itse ammattikoululle, johon myös majoituimme.

Asuntola itsessään on käytännössä katsoen tavallisenoloinen opiskelijaasunto, mikä on väärällään solukämppiä. Lyhyesti kämpässä on pieni keittiö, vessa, suihku sekä pari makuuhuonetta. Lakanat ja pefletin kokoiset pyyhkeet asunnosta löytyi valmiina vaikka hieman skeptisiä matkan alkuvaiheessa siitä oltiinkin. Sunnuntain päätteeksi mentiin sitten vielä syömään Subwayhin siihen perään jo unta palloon ja kohti uusia pettymyksiä.

Ensimmäinen aamukahvi koulun tupakkipaikalta

Maanantai aamusta heräsin mielenkiinnolla päivään jo puolta tuntia ennen herätyskelloa joten minulla oli enemmän kuin aikaa keitellä mukana tuodulla pressopannulla kahvit ja mennä aamu sauhuille odotellessa Markoa.

Ensimmäisenä opettajan ohjastuksella mentiin tarkistamaan koulun ruokalaa, minkä toiminta on joka suunnasta vähintäänkin mielenkiintoinen... 8.30 he alkoivat laitella tavaroita paikalleen ja 15.30 menee 'putiikki' jo kiinni, lyhyesti voisi tarkentaa päivän alkaessa 8.00 päättyen 16.00 siellä tuskin tulee käytyä enään tämän reissun aikana (Markon uhkailun vuoksi oli kokeiltava kyseisen puljun kahvia ja kyllä... Varoittelut olivat aivan totta).

Koulua kierrellessä ei voinut kuin ihmetellä kuinka hiljaisia luokat ovat, oppilaat keskittyivät kuuntelemaan, toisin kuin Hämeenlinnassa missä tunneilla valtaa usein pieniluontoinen kaaos... Autopuolen hallit olivat tosin pieniä ja niissä oli autoja vähän, asiakastöitä ei juuri ollenkaan tehdä joten opiskelu on todella pitkälle teoria painotteista.

Koneistuspuolen, rättipuolen, koripuolen, asiakaspalvelupuolen sekä parturipuolen pikaista läpijuoksua siinä tehtiin vielä perään ja se on myönnettävä että tämä koulu on väärällään kauniita nuoria naisia, jonka myös huomasi meidän ryhmän nuorimmista jätkistä... Hyvä kun housuissaan pysyivät!

Suunnilleen tunnissa koulu oli jo pääpiirteittäin juoksenneltu lävitse ja otimme nokan kohti työpaikkoja. Ensimmäisenä osuikin minun ja kämppikseni putiikki Opel ja Peogeot merkkihuolto Amserv. Siellä meidät otti vastaan herra isoherra nimeltä Silver Raud ja aloitti firman esittelykierroksen, puusta pitkälle pääsemättä vastaan tuli kohtalaista suomea puhuva kaveri mikä otti meidät taakakseen (tämän miehen nimi vilahti ohi että heilahti mutta ei anneta senkään vaikuttaa).
Hän jokatapauksessa juoksutti meidät hallin lävitse esitellen eri työpisteet, kahvihuoneen sekä pukuhuoneen... Firmassa on pösön esittelypuolen remontti pahasti kesken vielä joten jokapaikassa on pientä kaaosta ilmassa. Ensimmäinen päivä näinollen päättyi siihen ja huomenna 8.00 on tarkoitus tavata samainen herrasmies uudemman kerran ja siitä alkaa työskentely.

Kello on 16:28 tiistai iltapäivällä ja nyt ollaan ensimmäisen oikean työpäivän jälkeen päästy kämpille ja käyty suihkussa... Tässä vaiheessa myöskin huomaten että minähän kirjoitan tästä jotain päiväkirjaa!

Sidenode sivuun ja etiäpäin, tänään tosissaan oli ensimmäinen työpäivä ja fiilis siitä on oikeinkin positiivinen. Työtoverini Priit Piit otti minut huostaansa ja alkoi näyttää miten paska tapahtuu Tallinnan huollossa.

Aivan ensihavaintona voidaan sanoa näin rengas sesongin aikaan että todella harvalla täälläpäin on kaksia vanteita... Kahdet renkaat kylläkin on firman varastossa säilössä ja niitä sitten retuutetaan vanteelta pois ja uusia vanhoja takaisin. Siinä taisi olla koko päivä kaikessa yksinkertaisuudessa... Minä kiitän ja kuittaan jälleen ! Menemme Ronjan kanssa bongailemaan meikäläiselle lögärit.







More to come minkä nyt kerkee ehtii ja jaksaa ^_^ tänään oli tosissaan vähän huonompaa keliäkin joten eipä pikku ostari pyöriskelyä lukuunottamatta muuta tähän iltapäivään mahdu.

Vinkki hyvin vmäisen suodattimen irroitukselle,
 tällä säästyy todella paljolta siivoukselta

Hohoi nyt ollaankin jo keskiviikossa !

Työpäivä meni oikein mukavasti pois lukien jo länääntyneet turvakengät jonkatakia jalkapohjat huutaa hoosiannaa jo päivän ollessa puolessa...

Rengassesonki jatkuu 5 vai 6 autoa tuli halliin pelkästään rengastöihin joten hyötyliikunta on ainakin vimosen päälle, mutta pääsi sitä muitakin hommia tekemään! Nimittäin jarrutöitä, sekä perushuoltoa. Triid opettaa työn ohella todella hyvin pieniä kikkoja sekä ylipäätään miten esim jarruremppa tähän kyseiseen pököttiin tai tähän kyseiseen ooppeliin tapahtuu ^_^



Työpäivän päätteeksi sekä huonon sään vuoksi tämä iltapäivä menee ihan kämpillä rötvätessä sekä sarjoja katsellen... Siitäpä en juuri osaa pitempää tarinaa kirjoittaa muutakuin minä painelen nytten syömään keksejä ja nautiskelemaan chai lattea.








Siinä näkyykin vähän vaaleempana oleva mötikkä... Normaalitilanteessahan sen paikalla on ihan vain pultti, tästä hämmentyneenä tiedustelin et mikä sen funktio on ja vastaus oli yksinkertainen 'minen tieda' Triid oli kuullut kylläkin huhua että sen ajatuksena olisi vaimentaa värinää muttei uskonut siihen... Enkä muuten usko minäkään.













Kröm.. Tsernobylin mansikoita?

Vuorokausi vaihtui juuri sunnuntaihin ja hoidan tämän nopeasti pois alta kun vielä on suhteellisen tuoreessa muistissa männäviikko sekä viikonloppu.


7 ja 8 päivät työpari vaihtui Silver nimiseen itseä vain vuotta vanhempaan jantteriin jonka kanssa joutuikin huonon suomen siesta solkkaamaan huonoa englantia. Se toi kyllä omat haasteensa mutta kyllä sitä Silverinkin kanssa tuli oikein hyvin juttuun ja rupesi homma toimimaan ja renkaita vaihtumaan sen perushuollon ohessa. ^_^

Torstai iltapäivällä tosiaan väsymys vei voiton ja nukahdin pariksi tunniksi heräten Ronjan kolisteluun keittiössä... Joka taasen johti siihen ettei illalla väsyttänyt enään ollenkaan. Hetken mielijohteesta otin itseä niskasta kiinni ja lähdin suuntaan X ihan mielenkiinnolla tutkimaan mitä siellä suunnalla on.
....... tunnin hortoilun vuoron perään risteyksestä vasemmalle toisesta oikealle totesin olevani eksynyt ja kello pikkuhiljaa rupesi lähenteleen kello kymmentä, google maps kauniiseen käteen ja siinä vaiheessa tajurin olevani n. 8 kilometrin päässä koululta. Lopulta olin 11 tuntumassa muistaaseni jo kämpillä jalat jalat tohjona mutta hyvillä fiiliksillä. (tai ainakin löysin puolentoista litran putelin ale coq limonadia joka on muuten aika pirun hyvää)

Viikonloppuna nautiskelin Vana Tallinnaa ja katselin Laeppavian peli streamia, olenhan nörtti ^_^

Viikonloppu vaihtui viimeiseksi viikoksi ja jo siinä vaiheessa tuli hieman haikea fiilis sen vuoksi kun en ollut kerennyt kierrellä tarpeeksi ja nyt alkaa olla jo kiire D:

Priit oli tullut takaisin koulutuksesta ja nyt alkaa jo paska tapahtua! Toisella viikolla alkoi 15'' nakit solahtamaan vanteelle paikalleen 'yhtellä polkaisulla' ja sain itsenäisesti hommaksikin jarruremppaa sekä rengastyötä ^_^

Duuniviikko meni ihan tavalliseen tapaan, rupattelua, röökillä ravaamista, rengastöitä sekä perushuoltoa. Priit kertoi ettei halua tehdä isompia hommia sillä palkat maksetaan ohjeaikojen mukaan ja isommat hommat on katteeltaan näinollen huonompia kuin nopeat pienet hommat, 7 euroa tunti ja kundi on ollut yli 10 vuotta talossa... Tallinnaan duuniin jep :l

Iltapäivisin pyrin pyörimään menemään ja rallattamaan minkä kerkesi, minkä jaksoi ja minkä kroppa kesti. Kiertelin linnaa lävitse, katselin maisemia ja istuskelin muutamankin pienen kuppilan terassilla ihan vain juomassa kahvia ja katselemassa ympärille.
Tosiaan hämmästyttävää miten pelkkä uuden maiseman ihmettely on niin mukavaa, en ymmärrä miten en ole aikaisemmin edes tajunnut sitä vain kotona möllöttänyt.

Perjantai 15 sieltä tulla hipsutteli lopulta... Fiilis oli aamulla hyvin haikea, tänään jättää hyvästit Amserville? Ei perhana... Olisin aivan hyvin voinut pyöriä Tallinnassa toiset 2 viikkoa... 4 Rengastyötä johon kahteen niistä oli lisäksi perushuolto ehdittiin rynnimään lävitse Priitin kanssa ja olin seuraavaa autoa odottelemassa tupakilla kunnes Herra isoherra tuli minut sieltä poimimaan saatesanoilla 'your teacher came to pick you up'...

Siellä kopissa Pauli jo odottelikin, pienet turinat ja saatiin lahjaksi Amservin kahvimukit (ja tosiaan aijemmin Markus toi myös jotkin aurinkolasit) ja lähetti etiäpäin... Siviilit päälle ja kamat kantoon, tietenkin oli pakko käydä vielä jättämässä jäähyväisen Priitille ja lyömässä kättä päälle... Fiilis oli epämiellyttävän haikea siinä vaiheessa.

Jaadijaadijaa koululle pakkaamaan, juudijuudijuu satamaan päivä diipadaapadii panimoon kahville ja paatilta loput tuliaiset dippaduppadai Tavastialle ja sieltä möyryämistä kotio.

Eilen oli tosiaan paluu omaan arkeen ja takas omiin töihin.. Onneks siellä on vähintäänkin yhtä hyvä porukka kuin Amservilla mutta kyllä... Tältä reissulta jäi todella paljon ja todella hyviä muistoja

Amservia ehdottomasti suosittelen tulevillekkin Tallinnaan vaihtoon meneville sankareille ja jos tulee ylipäätään mahdollisuus mennä vaihtoon... MENE! Koe ja kokeile, ei siinä kovin paljoa voi hävitä ^_^  Ja pidä hauskaa.

Minä kiitän ja kuittaan.